keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kesäisiä unia

Tänään olen unitunnelmissa... Kesälaitumet kutsuvat ja mikäs sen tärkeämpää kuin kunnon uni hyvässä sängyssä.

Meidän vanhempien sänky on tehty sivustavedettävästä sohvasta. Apinamies nikkaroi ja minä annoin ohjeita... Ehdoton vaatimus oli se, että sohva pitää saada tarvittaessa alkuperäiseen käyttöönsä. Päiväpeiton on virkannut äitini.
Meidän huoneessa nukkuu vielä toistaiseksi retroisessa pinnasängyssä perheen pienimmäinen. Tämän kesän kirppishaaveena on löytää tilalle "ison tytön sänky". Neiti kiipeää sänkyyn ja pois kätevästi itse tuon nojatuolin kautta.
Lastenhuoneessa nukkuvat muut kolme lapsista. Keskimmäisille on rakennettu pönttöuunin kupeeseen kerrosänky mittojen mukaan. Timpurina taaskin apinamies.
Perheen esikoisella on tilaa. Prinsessanverho on Ikeasta ja kaikki lasten tilkkutäkit on tehnyt äitini. Esikoinen täyttää tänään kymmenen, joten kesälaitumille säntäämme juhlatunnelmissa!
Leppoisaa juhannusta ja oikein ihania kesähetkiä kaikille täällä kävijöille! Minä katoan hetkeksi eetteristä!

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kesäkodin vanhoja ovia

Kotivalo esitteli vähän aikaa sitten vanhoja ovia. Siitä sainkin idean napsia kuvia kesäkotimme erilaisista ovista. Tästä voinkin siirtyä pikkuhiljaa esittelemään taloa myös sisältä.


Vanhat ovet ovat kiehtovia. Niistä voi lukea todella paljon historiaa. Maalikerrokset kertovat värien trendeistä ja ovien korkeus ihmisen keskimitan kasvusta. Vanhat kahvat ja lukot ovat yleensä todella kauniita.


Nämä pariovet johdattavat sisälle päätaloon. Talossa on kaksi sisäänkäyntiä, mutta tämä on se eniten käytetty.
Talon sisällä on useita tällaisia peruspeiliovia. Tästä valkoisesta ovesta rapistuu maalikerros pikkuhiljaa. Alla on hyvin erilaisia värisävyjä. Pientä rapsutustyötä tuleville vuosille...
Tämä ullakolle johtava ovi on yksi lemppareitani. Se sijaitsee toisen sisäänkäynnin yhteydessä eteisessä. Tämä eteinen on pinnoiltaan ainoa huone, jonka tapetit säilyivät. Oven takaa aukeaa jännittävä, jyrkkä portaikko vinttiin, joka on lasten lemppariseikkailupaikka!
Sauna-vierastuparakennuksen ulko-ovi on tällainen pariovi. Tämä ja seuraava saunan "vilvoitteluovi" paljastavat rakennusvuoden. Samoin näistä arvaa aika helposti, että rakennus on alunperin ollut talli. 
Sain idean kuvata "satunnaisia" Nurjat-blogin Jonnalta. Nämä satunnaiset ovat kesäkotimme keittiöstä! Laittakaahan idea kiertoon!


Mukavaa viikkoa!


lauantai 19. kesäkuuta 2010

Kesäkäsitöitä

Kaiken kesähösäilyn keskellä olen yrittänyt löytää käsityöinspistä. Pihalla on ollut sen verran touhua, että nojatuolissa virkkailu on jäänyt vähille. Mutta ehtiihän sitä.


Latvian-reissulle pakkasin mukaani puuvillalankoja ja virkkuukoukun sekä synttärilahjaksi saamani uuden virkkauskirjan. Reissuiltoina väkersin uudella mallilla kukkasia kirjan ohjeen mukaan. Ajattelin koristaa niitä vielä nappilaatikon kätköistä löytyvillä napeilla, kunhan löytävät oman paikkansa.


Kesäkodin leikkimökki saa tänä kesänä uuden ilmeen. Sinne olen ommellut verhot ja muutakin koristetta. Leikkimökki on rakennettu ja tullaan sisustamaan kierrätysperiaatteella, joten nämäkin tekstiilit ovat vanhoja. Sinikukallinen on apinamiehen vanha pussilakana. Kangas on jo niin pehmeä, että ei siitä mitään tilkkutöitä tekisi, mutta tähän ihan passeli.


Perheen pienimmäinen sai taas uuden kesämyssykän. Vanha body sai uuden elämän, ja nukke taas hihasta oman hattunsa.


Tämmöistä pientä väkerrystä täällä. Oikein mukavaa viikonloppua ja nauttikaahan häähumusta! Minä ainakin aion nauttia! Hyvässä seurassa!

torstai 17. kesäkuuta 2010

Terveisiä Latviasta, osa 3: Riika

Reissun päätteeksi vietimme yhden päivän ja yön Riikassa. Kaupunki on erittäin kaunis, ja nähtävää olisi varmaan ollut paljonkin. Yhdessä päivässä – ja neljän lapsen tahdissa – näimme vain pienen ripauksen.


Täytyy kyllä myöntää, että maaseudun jälkeen oli vähän masentavaa tulla pääkaupungin sykkeeseen. Hotellimme oli oopperataloa vastapäätä, ja oman rauhan ja hiljaisuuden jälkeen turistien keskellä pyöriminen ei kiinnostanut kovasti. Mutta tulipahan nähtyä samalla pieni vilaus pääkaupungistakin.


Kaupoissa emme juuri ehtineet pyöriä, mutta vanhaa kaupunkia kiertelimme ja keskustan ihanan isot ja hyvin hoidetut puistot tulivat tutuiksi. Hintataso pääkaupungissa oli huimasti korkeampi kuin muualla Latviassa. Huh!


Yksi hauska asia sattui silmiini. Vanhan tradition mukaan vastanaineet vievät tiettyyn, pienen, kauniin puiston keskellä sijaitsevaan siltaan lukon, kiinnittävät sen ja heittävät avaimen alla virtaavaan puroon. Näin suhde kestää. Näitä lukkoja oli mielenkiintoista tutkia. Niissä oli kaiverrettu pariskuntien nimiä ja päivämääriä. Meidän lukkomme jäivät kyllä tällä reissulla vielä kiinnittämättä, tosin naimisiin on menty"jokunen" vuosi sitten. Kaunis perinne joka tapauksessa! Suomalaisia lukkojakin oli paljon.


Tässäpä vielä yksi mieleen jäänyt kuriositeetti. 
"Rigas melnais balzams, musta Riian balsami on Latvian tunnetuin alkoholijuoma. Sen kehitti 1700-luvulla apteekkari Abraham Kunze, joka sekoitteli viinapohjaan monien maanosien lääkekasveja. Kunzen balsamia nautittiin sekä lääkkeenä että liköörinä. Legendan mukaan hän valmisti alunperin ihmerohdon Riiassa sairastuneelle keisarinna Katariina Suurelle, johon muutenkin yhdistetään erinäisten juomien tarinoita imperial stoutista lähtien.


Rigas balzamia tehdään 25 aineesta. Niiden joukossa on Perusta tuotua palsamia, hunajaa, vadelmamehua, minttua, koiruohoa, tammenkaarnaa, kalmojuurta, pomeranssinkuorta, lehmuksenkukkia, mustikkaa jne. Seosta kypsytetään kuukausi. Sen vahvuus on 45 prosenttia. Juoma pullotetaan ruskeisiin savipulloihin, jotta valo ei pääse pilaamaan sitä." (Lähde Juomanlaskijan arkisto -nettilehti)


Saapa nähdä, iskeekö flunssa tänä kesänä, kun on tällaista lääkettä...


Kaiken kaikkiaan reissumme aikana asiat oli helppo hoitaa sekä maaseudulla että kaupungeissa. Visa toimi melkein joka kaupassa, kauppojen valikoimat olivat laajat ja oli helppo löytää koko perheelle maistuvaa ruokaa. Erityisesti mieleeni jäävät oman kylän jokapäiväiset taatusti tuoreet savukampelat. Missään meitä ei yritetty huijata tai ryöstää. Ihmiset olivat ystävällisiä, ja vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien kanssa ollutkaan, asiat saatiin selvitettyä.


Mutta nyt paluu kotomaan arkeen, tai naapurimaan juhlaan! Hieman on jo perhosia vatsassa Vickanin puolesta! Mites teillä muilla? Oletteko mukana häätunnelmissa?

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Terveisiä Latviasta, osa 2: pikkukaupunkien lumoa

Kiertelimme Latvian-reissumme aikana muutamia lähikaupunkeja ja -kyliä. Niissä oli ihanan elämänmakuinen meno. Sanoisin, että niissä näkyi "se oikea Latvia".


Mielenkiintoista oli koko maassa näkyvä kahtiajako: osa taloista oli hyvinkin "röttelöitä" (niinkuin 5-vuotias huuteli auton takapenkiltä) ja osa taas oli kunnostettu ja kiillotettu hyvin hienoiksi – tosin vain pieni osa. Vanhemmatkin talot olivat hyvin kauniita ja taidokkaasti tehtyjä. Hieman säälittää ja pelottaa, miten tällainen vanha, hieno rakennuskanta saadaan pelastettua. Maaseudulla kun näkyi, että ihmiset viljelivät omiin tarpeisiinsa ja pellot olivat paketissa. Mietittiinkin, että millä siellä eletään... 


Vaikka talot olivat aika rötsössä kunnossa, pihat olivat erittäin kauniita. Pionit ja sireenit kukkivat aivan ihanasti, ja pihojen eteen tehtiin selvästi töitä. Roskia ei myöskään ollut missään, ei maalla eikä kaupungeissa. Ajatelkaa, että en nähnyt yhtään koiranläjää! 


Napsin kuvia näiltä pikkukaupunkireissuilta sieltä täältä, missä sattui olemaan jotain minua miellyttävää. Näistä kuvista näette, miten vanhakin on kaunista, ja kuinka kunnostettu ja"röttelö" elävät rinta rinnan.
Tämä alin kuva on muuten vuokratalomme sivurakennus. Minä ihastelin kaunista kivijalkaa ja apinamies hirsisalvoksia! Lämmitimme taloamme kolmella uunilla, joten kivaa, että puita riitti!


Jatkan vielä matkakertomusta kolmannella osalla siitä suuresta kaupungista... Sen jälkeen paluu kotomaan tapahtumiin! Mukavaa viikon jatkoa! Täällä suunnitteilla ompelutyöt!

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Terveisiä Latviasta, osa 1: maaseudun rauha

Viime talven ja kevään lentohässäköihin kyllästyneinä päätimme lähteä tänä kesänä autolomalle. Pienen mietinnän jälkeen matkan suunnaksi valikoitui Latvian hiekkarannikko. Vuokrasimme talon läheltä Latvian Rivieraa, Jurmalaa. 


Hassua miten vähän sitä tietää niin lähellä olevasta, lähes naapurivaltiosta. Nyt tuli sentään luettua matkaoppaita, ja yleissivistys tämän maan osalta kohentui hieman. Luin myös lomaviikon aikana Sofi Oksasen esikoisteosta Stalinin lehmät, mikä sopi aivan loistavasti tunnelmaan. Tuli mietittyä, miten erilainen lähihistoria maillamme onkaan. Historia oli hyvin nähtävissä varsinkin maaseudun kylissä ja pikkukaupungeissa.


Koleiden päivien lomassa pääsimme onneksi nauttimaan maan ihanista, pitkistä hiekkarannoista. Ranta oli pienillekin sopivan loiva, ja hiekka ihanan sileää. Uintia, hiekkalinnojen tekoa, simpukankuorien keräilyä ja päivittäisiä juoksulenkkejä, jotka varmasti jäävät mieleen. Parempaa juoksumaastoa en osaa kuvitellakaan!


Toinen, suurta ihastusta herättävä asia olivat siellä täällä olevat kattohaikaroiden pesät. Haikaroita asteli tien laidoilla ja yksi tepasteli jopa pihassamme. Latvialaiset uskovat, että haikarat tuovat hyvää onnea ja parantavat hedelmällisyyttä. Minunkin mielestäni olisi ihanan tunnelmallista, jos kesäkotimme pihapiirissä asustaisi haikaraperhe!
Mukavia, kesäkuun päiviä teille kaikille täällä pistäytyville! Jatkan matkatarinoita, kunhan hieman makustelen asioita!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Pikku riiviöt

Tämän postauksen otsikon nimi piti olla "maalausterapiaa". Mutta ei... tuo ylläoleva on parempi.
Vietin eilen maalauspäivää. Pienet olivat mummolassa (kiitos mummo ja isoisä!) ja minulla puuhausfiilis. Mietin, kuinka ihanaa ja terapeuttista puhtaan pinnan veteleminen on. Työnsä jäljen näkee nopeasti. Ja muutos on yleensä suuri. Tosin siitä toisen tai kolmannen kerroksen levittämisestä en niinkään välittäisi.


No, näin se maalauspäivä muutti sitten muotoaan.
Ensin saapui 7-vuotias koulusta ja päätti kuistilla kokeilla, että jokohan nuo äidin jutskat ovat kuivia. Muistona siitä kokonainen kämmenen jälki valkoisessa baarijakkarassa (joka muuten aiemmin oli koivun värinen). Luulenpa, että jätän tuon jäljen siihen ihan vaan muistoksi.


Illempana saapui kotiin myös perheen kuopus. Hän huiteli kuistilla lapion kanssa, ja yllättäen hiekkaa olikin sitten päivällä maalatussa hyllyssä. Murrr... Onneksi tämä hylly kaipaa vielä toista maalikerrosta, joten ei hätää...
--
Käykö teille koskaan näin? 


Tänään olen maalaillut uusintakierrosta, joten ehkä saan näytettyä myös ennen-jälkeen kuvia piakkoin. Sitä ennen oikein mukavaa kesäkuun ekaa viikonloppua! 


Taidan jatkaa pakkaamista!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Voimaruuan pauloissa

Kevään puhdistautuminen tai detox-kuuri ei ollut turha. Erilaiset ihmeruuat herättävät mielenkiintoni entistä herkemmin. Tällä viikolla olen kerännyt ensimmäistä kertaa elämässäni pihan perältä nokkosia. Tänään kiehautin ne ja tein pieniin purkkeihin voima-annoksia. 


Ensimmäisen annoksen sekoitin jääkaapista löytyneeseen creme bonjour -levitteen jämään ja levitin hapankorpuille. Herkullista!


Aamulla ajattelin surauttaa itselleni nokkosista voimasmoothien. Olisiko teillä hyviä vinkkejä, mitä laittaisin mukaan? Turkkilaista jogurttia löytyy jääkaapista, ja pakastin on pullollaan marjoja... Siitä se varmaan lähtee!


Voimakasta viikon jatkoa! Onko täällä muita hurahtaneita?